<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ei taas irtoa tänä aamuna niin kuin voisi kuvitella. Esi-ihme räsähtelee liian suurista kukkasista (olen varmaan jotain suupperlannoitetta hänen selkänsä takana niille kaadellut). Henkilöstöjohtajan määräämät muut työtehtävät voisin tänään antaa jollekulle muulle (joudun avustamaan äkillisessä irtisanomisessa). Meillä asuva mies heräsi aamulla yhtä aikaa kuin minä, aamu oli piloilla kun se halusi jutella ja horista tärkeistä asioista (minä herään vasta töissä, aamulla EI OLE tärkeitä asioita!).

 

Yksi kollegoistani kantaa henkilökohtaiselta tuntuvaa kaunaa yhtä yhteistyökumppaniamme kohtaan. Tänään pitäisi siitäkin aiheesta palaveerata. Miten käännät ihmisen pään pois jo menneistä ongelmista? Miten sanot ihmiselle, että älä aina odota pahinta, voi se yritys jossain onnistuakin? Miksi minun pitää ratkoa tällaisiakin ongelmia?

 

Rakas joulupukki, tuo minulle jo ennen joulua sellaisia Normandian rannikolta löytyviä maihinnousuesteitä, piikkilankaa ja jatimatic, saavat olla vaikka vähän käytettyjäkin. Tahdon säilyttää työskentelypisteeni rauhallisena ja näköjään näissä olosuhteissa vanhana latinistina tiedän mitä tehdä. Si vis pacem, para bellum.

 

Sitä paitsi joku on syönyt lounasjugurttini. Varkaat kiinni!