Maailman kamalin räkätauti pohjilla ei kannata nukkua huonoja yöunia. Mutta minkäs teet, uni on kyllä ollut kyselyssä, sitä vain on tullut melkoisen vähän. Eilen illalla tuli sitten tähän saakka pahin rytmihäiriö ikinä. Se alkoi normaalina muljahteluna, mutta loppujen lopuksi tihkuin jo kylmää hikeä sängyn pohjalla ja aloin OIKEASTI pelätä, että se on menoa nyt.

Puolisen tuntia siinä meni, ennen kuin sydän rauhoittui. Onneksi olen menossa lääkäriin ensi viikolla. Pakko saada sydän taas kerran tutkittua. En minä kuolemaa pelkää, vaan kipuja.

Viime yönä sain nukuttuakin, ruhtinaalliset 9 tuntia, vain yksi herääminen välissä. Olenkin kuni toinen ihminen. Nyt kun vielä pääsisi pikapuoliin haukkaamaan happea metsään, niin ehkä sitä taas kestää jonkun aikaa. Ulkona näyttäytyy varovaisesti myös aurinko niminen ilmiö. Mutta tosi varovaisesti.