<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Maailma jatkaa edelleen henkilökohtaista vendettaansa meitä kohtaan. Tyhmempikin jo ymmärtäisi, että tässä on jotain apokalyptisia piirteitä. Liittomme maailman, jumalien ja muiden päättävien tahojen silmissa on tuomittu epäonnistumaan, niin täynnä koettelemuksia tämä elomme on.

 

Minähän kuvittelin, että nyt ne rahahanat aukeavat, kun meillä asuvalla miehellä koulutus on loppu ja todistuskin saatu. Tätä mieltä hän oli itsekin. Ruumis vaan hannaa vastaan. Meillä asuva mies on kaatuillut, kompuroinut ja telonut itseään elämänsä aikana niin reippaasti, että vartalo ja raajat vaikuttavat lähinnä modernilta muotoilulta vanhasta aiheesta nimeltä ihmisruumis. On venttiä, arpea, koloja ja kukkuloita. Eikä hän ole sisäisiltä kolhuiltakaan säästynyt.

 

Miehen vasen kyynärpää on kiukutellut aikaisemminkin, se tulehtuu ja kerää nestettä. Tämä ilmiö johtuu siitä, että kyynärpäässä kuulema seilaa äkäisiä rustonpaloja, jotka nostattavat silloin tällöin tämän tulehduksen pintaan. Hän on noin parisen vuotta odotellut lähetettä leikkaukseen, jossa palaset poistettaisiin ja tilanne pääsisi normalisoitumaan. Kyseessä on rasitusvamma, joka tietysti ärtyi loppukoetta väkerrettäessä, eikä ole tasaantunut, vaikka toinen antipiloottikuuri on jo menossa. Kyynärpäätä on sidottu, punkteerattu, kortisonipiikitetty ja ties mitä. Vaiva pitäisi saada nyt ehdottomasti paranemaan, että mies voitaisiin leikata mahdollisimman pikaisesti. Ainoa, minkä lääkäri oli sanonut auttavan, on kuulema lepo.

 

Meillä tulee musta joulu, pankrotti ja muu vastaava. Nyt jo viidensadan vaje pilkistää, voin vain kuvitella miltä tilanne näyttää kuun vaihteessa. Minun tekisi mieleni kävellä jordaaniaan. Odottelen myös kiihkeästi ensimmäisiä pakkasia, silloin voin harkita nukahtamista ulkotiloihin. Mikä ihme tässä on? Miksi kaikki yrityksemme nostaa talouttamme edes siedettävälle tasolle kaatavat meidät aina pahempaan alhoon?

 

Maailma, anna armoa! Voitit 6 – 0.