<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tänä aamuna se sitten iski, pimeys nimittäin. Tuntuu, ettei valoa näe enää ikinä. Nyt on vain ryhdyttävä vakuuttelemaan itselleen, että kyllä se aurinko vielä sieltä tulee. Ei ehkä vielä pariin kolmeen kuukauteen, mutta tulee kuitenkin.

 

Tajusin senkin, että minun on tehnyt jo useamman päivän mieli ripustaa parvekkeelle valot. Saisivat muutkin jo laittaa ne. Siinäpä syy miksi pidän jouluvaloista, ne lisäävät valon määrää myös ulkona. Olohuoneessa pönöttävä kirkasvalolamppu on ollut päällä jo usemapana iltana, lillun sen alla lukemassa.

 

Viikonloppuna tulee vieraita etelästä, Virosta nimittäin. Tiedossa on suomalaisugrilainen ruoka- ja juomafesti. On se muuten kumma, miten alkoholilla on taipuksena saada ihmisen kielenkannat laukeamaan. Tuttavapariskuntamme naispuolinen jäsen kun ei ihan niin tehokkaasti ole suomea opiskellut kuin Suomessa työskentelevä miehensä, niin muutaman lasillisen jälkeen hänkin saa erittäin ilmeikkäästi itsensä ilmaistua. Ja minä puhun melkein eestiä... Heh, kailotuksen määrä on suuri kuitenkin molemmin puolin Suomenlahtea.

 

Offiisilla hiljenee tänään. Jossain Keski-Euroopassa alkavat alan suurimmat messut. Aion siekailematta surffata, pelata ja laiskotella. Sen jälkeen nimittäin alkaa vuodenvaihtumispaniikki, josta minä saan leijonan osan palloteltavakseni. Kvartaalitalous amerikkalaisessa yrityksessä aiheuttaa vauhtisokeutta, hiipivää hulluutta ja vatsavaivoja. Kaipahan te tiedätte minne se paska valuu.