<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Sanotaanko nyt vaikka näin, että meillä asuvan miehen työttömyys on kiristänyt hermoni äärimmilleen. Mitenkään tilannetta ei auta torstainen kuninkaallinen vierailukäsky anoppilaan. Etenkin kun luvassa on ns. pikkujoulu.

 

Herrasväki poistuu Kanariansaarten lämpöön jouluksi ja sitä ennen anoppi tahtoo laskea lapsensa. Luvassa matkan ihastelua, yleistä hymistelyä, ja lahjojen jako. Olenhan kertonut anoppini jännittävästä tavasta jakaa puolisonsa saamat liikelahjat eteen päin jouluna ja muina juhlapäivinä. Sillä tavoin tietysti säästyvät rahat matkusteluun. Minä vaan olisin onnellinen ihan pienestäkin summasta ihan oikeata rahaa.

 

Olen sen verran liikuttuneessa tilassa, että saattaa olla, että torstaina sanainen arkkuni aukeaa. Saatan repäistä jotain muutakin, ranteet auki esimerkiksi. Laitan varaukseen tuhkaa ja säkkejä.

 

Mitenkäs se Hanoi Rocksin biisi nyt menikään? I´ll be dea by xmas now anywa-a-ay...