Meillä asuva ihminen herätti minun jolinallaan yhden aikaan. Puhui puhelimessa puolen kylän kanssa. Sen jälkeen oli vuorossa huutoa ja mekastusta makuuhuoneen puolella, mitäs olen niin paska akka. Ja saanut vielä tekstiviestin, jota hänelle ei ole kerrottu. Ja miten hän kertoo tuomarille asioiden oikean laidan. Ja miten sukuni on varmaan innoissaan, kun eroamme.

Ei auttanut minkäänlainen hiljennysyritys. Kun laitoin tulpat omiin korviini, päätti hän tulla lähemmäs huutamaan. Siinähän sitten huusi. Aina neljään saakka. Hätähän sillä on, mutta kun ei raukka tajua, että tuollainen ei ole omiaan herättämään edes empatiaa, puhumattakaan sielujen sympatiasta, lähinnä tarjolla on vain antipatiaa.

Pää on kuin pari kertaa halolla lyöty. Kipeä. Kunpa saisin vielä unta. Taidan kokeilla klassista temppua, syön aamupalan ja menen sänkyyn. Joskus se auttaa.

Eiline ilta oli muuten mukava. Katsoimme Jali ja Suklaatehdas -elokuvan. On se Johnny Dee kyllä kuin spitting image of Wacko Jacko. Vituttaa, kun mies pilaa aina kaikki kivat kokemukset lastaamalla päälle tympeitä ja huonoja. Paranna siinä sitten romuuntumassa olevaa suhdetta.