<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Silloin kun täti vielä oli naimaton ja pääkaupunkiseudulla jo asusteli, oli elo välillä melkoisen villiä. Nelisen vuotta elin on/off-suhteessa yhden herraplantun kanssa. Pari jouluakin tuli vietettyä yhdessä. Yksi etenkin on jäänyt mieleen karmeudessaan ja leppoisuudessaan.

 

Aatonaattona piti ihan vain vähän ottaa (no, ei vettä niin ainakaan), mutta kuinkas meille loppasuille kävi? Tuli vedettyä Kallion kierros, Roskis, Cella, Abin baari, Kaivotorppa, ja vielä ajeltua taksikyydillä Lostariin. Sieltä vetäydyimme herran residenssiin, joka oli n. 12 neliön koppi jossain päin Kalliota.

 

Ei ollut enää aamu, kun heräsimme. Sovittu oli, että viettäisimme valon ja rauhan juhlan minun huushollissani, jossa tilaa oli ruhtinaalliset 24 neliötä. Julkiset kulkuvälineet eivät enää liikkuneet ja kaupatkin olivat kiinni. Ei kun taksiin siis. Vettä satoi, liukasta oli ja mukaan vielä piti ottaa herran koirakin. Minun luonani taas odottivat ystävättäreni kaksi kissaa.

 

Paikalle kun pääsimme, likaiset ja haisevat vaatteet viskattiin päältä, molemmat kävivät suihkussa. Herra laittoi kalkkunan uuniin, hän nääs oli kokkismiehiä. Sen jälkeen nukuimme pienet tirsat, ennen kuin katoimme jouluaaton brunssi-lounas-päivällisen. Ruokajuomana oli lahjaksi saamaani Keltaista leskeä. Siinä me istuimme, kaksi ryytynyttä, alastomina keittiöpöydän ääressä ja kohotimme maljan krapulalle.

 

Sinä jouluna poistuimme ulos vain ulkoiluttamaan koiraa. Ulkona oli liukasta, pimeää ja märkää. Mutta kivaa oli, näin jälkeen päin muistelen sitä yhtenä parhaana muistona suhteemme ajalta.