<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ei pitäisi miettiä, paha olo tulee. Olen pessimismiin taipuvainen negatiivisen ajattelun kukkanen. Vai onko niin, että on helpompi purnata ja vänistä kuin hehkuttaa onnistumisia? Vai onko niin, et kel´ onni on, se onnen kätkeköön? Ei sillä, että niitä onnistumisen elämyksiä olisi täällä juurikaan näkynyt... Lapsille ja nuorillehan ne ovat erittäin tärkeitä, eipä niitä juuri tarjoiltu silloinkaan. Tai korkeintaan vasta sitten kun osasi itse itselleen niitä ryhtyä tarjoamaan.

 

Onnistumisen elämykset, virikkeet ja vanhempien sotkeentuminen lasten elämään ovat muuten nousseet tapetille vasta reilu kymmenisen vuotta sitten. Ei sellaisia minun lapsuudessani tarjottu. Kakarat telmusivat keskenään, harrastivat mitä tykkäsivät, ei ainakaan työväen luokan vekaroita muualle ohjattu kuin pioneerikerhoon ja kesäleireille. Paremman perheen lapset laitettiin konservatiorioon ja partioon. Seurakunnan kerhoissa kävivät kaikki, kuuluttiin sitten kirkkoon eli ei.

 

Nykyään tarjotaan ties minkälaista virikettä ja virkinettä, eikä suurinpiirtein edes katsota mihin kakaroilla on lahjoja. ”Meidän Nikoleena harrastaa fengshuita ja taidejalkapalloa”. ”Jaa, ja meidän Pirjoperttuli taas kuuluu kokkauskerhoon, tanssii balettia ja tekee haikuja.” Niin on meistäkin ihan ihmisiä tullut, vaikkei ole varsinaisesti minkään kimppuun usutettu. On tullut muusikoita, taiteilijoita ja kirjailijoita, suuria (doping) urheilijoita, tutkimusmatkailijoita ja tutkijoita. Ja jos ei muuta niin ihan tavallisia kaduntallaajia.

 

Aoin pitää positiivisuushetken, vaikka sitten koko vuodatus kaatuisi. Itse itseäni muistuttaen aion nyt häikäilemättömästi kertoa itselleni vain hyviä puolia itsestäni:

 

- olen normaaliälyllä varustettu ihminen

- minulla on katto pään päällä ja töitä

- olen oppinut vielä vanhanakin uusia temppuja, sienestämisen jalon taidon

- osaan suunnistaa metsässä ja kaupunkiolosuhteissa

- olen paha suustani, harrastan tilannekomiikkaa

- minulla on hyvä ruokahalu (hehehehe...), olen ruoka-aikaan kotona

- teen tolkuttoman hyvää ruokaa – halvalla

- uudetkaan tietokoneohjelmat eivät tuota minulle ongelmia

- luen paljon ja nopeasti aina kun on mahdollisuus, luen lähes mitä vain

- olen kotitarvemusikaalinen ja pidän musiikista (mutta en kaikesta)

- yleensä tulen toimeen ihmisten kanssa ja ihmiset jopa pitävät minusta(!)

- olen tasaisen hyvä, mutta en erinomainen

 

Kehu nainen päivässä, parhaana kaksi.