<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tolkutin itselleni eilen paluumatkalla töistä, että kauppaan pitää mennä. Pitää ostaa kananmunia ja hammastahnaa. Sattui yksi kaveri soittamaan, ja jossain vaiheessa puhelua tahdoin muistuttaa itseäni ostettavista aineksista, niinpä päätin jakaa tiedon hänen kanssaan. Mutta mitä tuli ulos suustani? Että pitää ostaa hammasmunia ja kanantahnaa. Niinpä.

 

Sarjakuvia oon lueskellunna, Laureline ja Valerian tahtovat aina vain innostaa. Ensimmäisen kerran olen lukenut heidän seikkailujaan joskus 70-luvulla. Toinen vanha tuttavuus Ankardo on näköjään saanut paljon jatko-osia, joita en ole nähnytkään. Alkupään kirjat kyllä löytyvät hyllystä. Jospa illalla vähän nyyhkyttäisi pahaa maailmaa ja lukisi taas kertaalleen Lumikon.

 

Verohallinto pelasti vuokra-asuntomme. Veroprosenttini oli laskenut (!) 1,5 %. Vuokra nousi noin saman verran. Saattaa siinä joku aamupalarahakin jäädä, jos oikein hyvin käy. Vähästä pitää olla onnellinen, palkankorotuksia ei ole tänä vuonna näkyvissä. (Vituttaa vaan VÄHÄN, kun meillä just yksi suuri yrityskauppa tehtiin ja kaikki muut saivat jotain perkeleen boonuksia, paitsi tällainen rivityöntekijä. On se yhtä kushelevettiä.).