<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Meillä asuvan miehen ystäväpiiristä oli jälleen yksi poistunut. Nukahtanut sohvalle, eikä enää aamulla herännyt. Kyseessä oli hyvin herttainen, väärään seuraan ajautunut herrahenkilö, joka muistaakseni tänä vuonna olisi täyttänyt 40 vuotta. Nuorena meni. Hänet tulen muistamaan surullisesta lapsuudestaan, siinä oli samoja piirteitä kuin omassani, mutta vielä pahempina. Niistä hän aina minulle puhui, silloin kun harvoin tapasimme tai puhuimme puhelimessa, tiesi, että kuuntelen. Kuolinsyytä en tiedä, uskoisin, että sydän petti. Hänellekin kun maistuivat alkoholi ja muutama muukin laiton piriste. Kepeät mullat!

 

(Edit 08:45 Luin tekstini uudelleen, kuulostaa kamalan tunteettomalta. Ei ollut tarkoitus. Meillä asuvan miehen ystävistä E. oli parhaasta päästä luonteeltaan. Mukava, kiva ja avulias - mutta käsittämätön toope oman elämänsä suhteen. Kyllä minulta muutama kyynelkin vierähti, ja kurkussa kuristaa vieläkin. Kaipaamaan jäävät varmasti monet ihmiset.)

 

Matkalippulahjakorttikin sai sitten rakastavan kodin. Hyvää matkaa, eli pon vojaas!

 

Ei pitäisi olla poissa, jos kaikki muut ovat toimistolla, todennäköisesti hukun töihin tänään.

***

Edit 14:30 Sorry näitä haamupäivityksiä. Laitoin preview palikan paikalleen, ja vielä onnistuinkin siinä. Jo on aikoihin eletty!