<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Viime öisessä unessa menin naimisiin (oikein valkoisessa hihattomassa lenningissä) jonkun pitkätukkaisen partatyypin kanssa, joka sitä ennen ajoi meillä asuvan miehen pois (ritari? Missä sen haarniska oli?). En nyt sanoisi, että kyseessä oli toiveuni, en ole koskaan nimittäin mistään partaheeboista pitänyt.

 

Häissä oli jotain häikkää, kuten aina unitapahtumissa. Vieraat hukassa ja mulla naamassa sinistä meikkikynää. Sen lisäksi siihen sisältyi jälleen hissikohtaus. Pelkään hissejä ihan livenäkin ja aina silloin tällöin unissani joudun ajelemaan sellaisella pikahissillä mielettömän korkealle. Erikoisuutena hisseissä yleensä on, että seinät tai ainakin osa seinistä puuttuu. Vauhdin tuntee ja pelottaa ihan perkeleesti. Tällä kertaa hissikori ei sinkoutunut taivaalle, sitäkin on tapahtunut.

 

Viisi päivää keksiä mistä saan rahaa lankeaviin laskuihin. Tämä ei mitenkään lisää luottamustani tulevien unihetkien viettoon. Mutta hyvä uutinen on, että meillä asuva mies pääsee taas helmikuun puolivälissä koulutukseen, josta parhaat saavat heti töitä. Ei se tietenkään ole niiden joukossa (mikä luottamus puolisoon!), mutta kaksi kuukautta voin huokaista ja vaikka miettiä mitä toista työtä MINÄ voisin ryhtyä tekemään pelastaakseni nahkani nahkurin orsilta.