Eilen tiedustelin työympäristössä varovaisesti, oliko kenelläkään mitään sitä vastaan, että pidän vapaapäivän. Eipä ollut. Arvatkaa kuka kohta menee takaisin unille. Jipii. Lyhyt viikko, jipii!

Mutta niinhän sitä vain tuli tänä aamunakin herättyä kello hyvissä ajoin. Yksi ystävä soitti ja kysyi, kuinka saa purkan irti tukasta. Sille oli sattunut yöllä onnettomuus. Vastasin, kun alitajunta luuli sen olevan herätyskello. Äimistykseltäni sain ehdotettua pakastehoitoa, sitten alkoi asia kiinnostamaan niin paljon, että piti nousta oikein guugeltamaan ongelmaa. Netistä löytyivät keinot kokeilla maapähkinävoita (kuinka monella suomalaisella tätä on noin vain kotona?), öljyä ja rasvaa. Sen lisäksi opin, että auton moottoreita korjaavien henkilöiden palstoilla käytetaan paljonkin sanontaa lähtee kuin purkka tukasta. Kokeilkaa vaikka.

Pakastin on sula. Eväät ovat vielä parvekkeella, mutta pakastin on jo päällä. Onpa hyveellinen olo. Eilen söimmekin tattikastiketta, kun pussillinen ryöpättyjä sekotatteja sattui silmään. Jestas ne ovat maukkaita!

(Jumangendura, minun on tehtävä pikapuoliin jotain todella pahaa tai huonoa, en kestä itseäni näin hyvinvoivana ja hyveellisenä enää kovin kauan. Alkoholia, huumeita, pillereitä, avioliiton ulkopuolinen suhde, siirtyminen politiikkaan, pako töistä...)