<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tämä on itsesäälipostaus. Ei kannata lukea, voi tulla paha mieli.

 

Elämässäni on ongelmia, eivätkä ne ole karkaamassa minnekään, vaikka nyt toistaiseksi ovatkin taka-alalla, kun vietämme tipatonta tammikuuta. Mikä kumma siinäkin on, että alkoholi lietsoo paskan pintaa meistä molemmista, miehestä tulee ääliö ja minusta nalkuttava vittuilija. Revi siitä sitten. Parempi olla ottamatta, saa sitten nähdä korjaako yksi kuiva kuukausi monen kuukauden tuhoja.

 

Se siittä.

 

Töissä on suhteellisen rauhallinen viikko; osa matkoilla ja toinen puoli koulutuksessa. Osa kollegoista nyppii ihan kymmenellä, tuntuu, ettei voi edes kunnolla katsoa ihmisiä, kun ällöttää näkeminen ja äänen kuuleminen. Olisiko pientä kyllästymistä ilmassa? Olen ollut tässä juukelin firmassa jo 8 vuotta, mutta en näköjään osaa poiskaan lähteä, kun ei oikein ole työitsetunto kohdallaan, vanha nainen, ei edustuskelpoinen, aika ajanut jo ohi. Pitää vaan odottaa, että seuraavat 22 vuotta menisivät pikaisesti.

 

Jotta se myös siittä.

 

Mitenkähän minusta tuntuu, että juuri nyt ei mikään ole hyvin, ei edes tukka. Fyysisesti voin erittäin hyvin. Olen edelleen pirkeä. Siksi tämä henkinen paha olo varmaan niin pahana iskeekin. Tähän asti univelka ja väsymys ovat sulloneet sen taka-alalle. Jos ihan totta puhutaan, ei edes uskalla ajatella miten ahdistaa, voi olla että alkaisi itkeä eikä saisi itkua loppumaan (huhhuh, nytkin meinaa jo pilli tulla). Pitäisi pitää joku itkuterapia päivä. Mutta kyllä sekin tästä. Jos ei tänään, eikä huomenna, niin ehkä sitten ylihuomenna.

 

Minähän sanoin, ei kannata lukea.