Oi tätä onnea. Vein meillä asuvan miehen ystäviensä luokse jonnekin jumalanselän taakse (lue Kehä kolmosen kupeeseen) kylään mäyräkoiran ja viinapotun kanssa. Sieltä se ei pääse takaisin, ennen kuin käyn hakemassa sen. Hah. Ehkä en käykään ikinä, vaan jätän sen sinne. Hah toisen kerran.

Olen varustautunut olemaan yksin. Tonnikalapitsa odottelee viilenemistään. Äsken katselin lempisarjani Heartbeatin ykköseltä ja reilun puolen tunnin päästä katselen Simpsosia subbarilta. Sitten natustan jälkiruuaksi salmiakkia ja tummaa suklaata himppasen, samalla kun luen miljuuna plokia ja kommentoin idioottimaisia kommentteja.

Ai niin, sanoinhan minä, että on minullakin vähän taikajuomaa? Hyvästi selvä kausi. Hah kolmannen kerran. Myyty tuolle keski-ikäiselle pyylevälle yksin oleskelevalle, vaan ei yksinäiselle, blondille.