<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Mies katseli uutisia eilen, kuuntelin niitä vieressä sivukorvalla samalla kun luin. Nuorisorikollisuuden määrä on kuulema laskenut. Meillä asuva mies osasi heti kertoa, ettei se minnekään ole kadonnut, vaan vaihtanut muotoa. Nykyään ei enää näpistellä kaupoista vaan netistä. Imuroidaan filmit ja musiikki ja parhaat tekijät vievät kavereidensa rahat. Todennäköisesti tuokin on totta, odotettavissa kamala tulevaisuus, kun nykyiset kriminaalikolliin alut vievät eläkkeen ennen kuin vanha Satujatar edes kerkeää kissaa silittämään markkapäivänä. Eikun euro.

 

En jaksa taistella itselleni edes uutta sivupohjaa. Ensin se pitäisi etsiä, sitten taas virittää ja töitäkin pitäisi tehdä. Kotona en pysty, kun se yksi kyttää selän takana. Minulle niin kuin hänen tyttärellensäkin tulee uskomaton ahdistuskohtaus, kun netissä touhutessamme joudumme koko ajan kuuntelemaan kommentointia sohvalta. Pirkuna kun saisi tietokoneen siirrettyä jonnekin muualle, vaan kun ei saa.

 

Sen lisäksi pitäisi pelastaa esihenkilö jostain lumimyrskyn keskeltä Amerikoista. On se hieno maa, kun kaikki on suurta, lumentulokin.

 

Ai niin, Valentiinia! Missähän ne kaikki suklaarasiani ja ruusukimppuni viipyvät? *paskaista naurua*