<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Hyvää Ruuneperiä! Ruuneperi oli kova poika puhumaan. Ja vaimo teki torttuja. Pikkuveli kävi kylässä ja toi mukanaan kahvileivät, hyvää, mutta äkkimakeata. Ei tarvinnut muuta makeata haalia lautaselleen. Mukava oli veljeä nähdä ja vaihtaa kuulumiset. Kerroin, että tulen viikonloppuvierailulle kotiseudulle, ilmeisesti ei tarvitse monta yötä nukkua samassa osoitteessa, kun kaikki tahtovat osansa.

 

On se hyvä, että asuu sen verran kaukana, ettei tarvitse joka kuukausi vierailla vanhempiensa luona. Kun käy harvemmin, lue noin kerran vuodessa, on mukavampaa ja saa ekslusiivisen kohtelun. Heh. Sen taitaa saada kyllä vaikka kävisin joka viikonloppu. Äitini on sitä ihmisryhmää, jonka rakkaus tulvii ruuan muodossa pöytään. Nälkään ei pääse kuolemaan.

 

Mutta siihen vierailuun on vielä aikaa kuukauden päivät. Kerkeää monta kertaa vielä suunnitelmat muuttua, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät.

 

Unissani minut oli työpaikalla suljettu koppiin, kun odotettu paikanvaihdos ja toimistoremontti oli saatu loppuun. Sen lisäksi olivat vieneet pois normaalin näppikseni ja antaneet tilalle jonkun minivehkeen, jonka pienille näppäimille en saanut sormiani osumaan edes sitä vertaa, että olisin saanut salasanan oikein. Turhauttava uni!