Viime yönä heräsin meillä asuvan ääneen, se jutteli jonkun naisen kanssa. Hmm, ajattelin minä, käänsin kylkeä ja yritin jatkaa unia, mutta pian mies tuli kyselemään haavateippiä. Oli kuulema paikattava vierasta. Miljoona ajatusta päässä pomppasin ylös ja kirmasin olohuoneeseen, josta löysin yhden paikallisen kylähullun istumassa pää auki meidän sohvallamme.

Mies selittää löytäneensä rouvan sekavana paikallisbaarin edustalta, oli kaatunut pahasti. Kun rouva ei suostunut ambulanssin tai taksin soittoon, mies oli päättänyt tuoda sen meille seurantaan. Minä en jaksanut jäädä tilannetta seuraamaan, käskin hiljentää volyymia. Valitettavasti se ei onnistunut, känninen mies alkaa inttää känniselle ja sekavalle mammalle, että hänen pitäisi lähteä kuvauttamaan päänsä. Mamma on vakaasti sitä mieltä, että hänhän ei lähde minnekään muualle kuin kotiinsa.

Lopputulema on, että mamma pakenee käytävään hokien, että meillä asuva on hullu. Se sama hullu vetää kengät jalkaansa ja seuraa mummelia solkottaen poliiseista ja ambulansseista. Yritti sanoa, että joutuisi vastaamaan oikeudessa, jos mummeli vaikka kuolisi, ja hänen todettaisiin olevan tilanteesta vastuussa. Mamma ei ymmärtänyt. Halusi vain karkuun ja mahdollisimman kauas kaksimetriseltä lääkintähoitajaltaan.

Minä nauraa kätkätin tikahtuakseni peiton alla. Ei meillä asuva mies paha ole, päin vastoin tahtoisi pelastaa koko maailman. Valitettavasti keinot ovat välillä kyseenalaiset. Mutta mummeli karkasi, mies jäi juputtamaan olohuoneeseen kohtaloaan ja minä jatkoin humalaista untani.

Jaha, jatkan Idolsien kuuntelua. Molemmat mun lempparit olivat aika pliisuja tänään.