Äsken minä näin sen. Pirkeänä se lenteli tuolla meidän työpaikkamme parkkipaikalla. Nimittäin kevään ensimmäinen perhonen. Muistatteko, kun lapsena aina kytättiin taikauskoisesti minkä värisen perhosen näkisi ensimmäiseksi? Se ennusti kesän kulkua, sen mukaan minulle on tulossa vaalean keltainen kesä, sitruunainen.

Mikä ihme siinä on, että jaksaa aina uudelleen innostua näistä samoista jutuista? Perhosen lisäksi olen bongannut leskenlehtiä, krookuksia ja lumikelloja. Ikkunalaudalla suuremmassa ruukussa kasvaa jo kahdeksan terhakkaa basilikan taimea. Pikkuruukussa odottavat keräsalaatit sitä, että saan parvekelaatikkoon multaa. Ensimmäinen laventelin taimikin on jo nähty. Kyllä se on taas - kevät nimittäin. Mutta vähän turhan aikaisessa, ei kannata vielä ryhtyä tekemään suurisuuntaisia suunnitelmia, tulevat kylmät ilmat ja romauttavat vielä ne.

Niin, leppä ja pähkinä kiusaavat jo nenää ja silmiä yhdessä katupölyn kanssa. Sitä se on. Yhtä kutinaa.