<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Virallinen vanha tilittää. Nyt ei enää silmänympärysvoiteetkaan auta. Ne silmäpusseiksi kutsutut jätesäkit, jotka heiluvat silmieni alla, eivät enää heilu pelkästään aamuisin vaan myös vuorokaudet läpeensä, aamuisin vain pahemmin. Sen lisäksi niiden alle on muodostunut hienostunut ryppyverkosto. Eikä niiden nimi ole naururypyt. Ei paljon naurata.

 

Painovoima on saanut yhdessä ikääntymisen kanssa otteen ruumiistani, seuraavaksi luvassa hidas maatuminen.

 

Meillä asuva oli kerennyt kurssilleen. Ei pitäisi kantaa huolta toisten asioista. Eivät rypyt syvenisi. Mutta pitäisiköhän minun hankkia jotain perusrauhottavia, tällä raivostumisen tavalla nimittäin vielä joku päivä saan sydänkohtauksen. Miten muut ihmiset osaavat pysytellä rauhallisena? Tai edes pitää turpansa kiinni? Minä syydän tulikiven katkua ulos sillä vauhdilla ja volyymilla, että heikommat pyörtyvät. Ja uskokaa tai älkää, aikaisemmin pidin itseäni kovinkin rauhallisena ja rauhantahtoisena persoonana. Niin sitä voi erehtyä (tai muuttua).