Tiedättehän sen tunteen, kun lukee oikein hyvää kirjaa, eikä tahtoisi sen loppuvan. Välillä pitää taukoja ja lukee jotain muuta. Sain käpäliini Eoin Colferin uusimman Artemis Fowlin, Kadonnut Siirtokunta -kirjan. Kohta se on taas loppu, surku.

Sen lisäksi kävin vihdoin kirjastossa tilaamassa uuden kirjastokortin. Ehkä minä tästä vielä herään lukemaan niin kuin ennen. Olisi jo aika, ennen kuin kuivetun henkisesti korpuksi.