<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olin eilen yksin kotona. Sain nukkua yönikin yksin. Olipa ihanaa ja hiljaista. Suljin kaikki mölytoosat jo puoli kymmeneltä, sammutin KAIKKI valot ja kömmin peiton alle lukemaan. Nukahdin tosi pian, enkä herännyt ennen kuin mainospaketti pläjähti ovien väliin ja herätti minut. Koska kello oli jo yli viiden, päätin, etten härnää kohtaloa, vaan nousin ylös. Ei se Nukkumatti kuitenkaan olisi kerennyt enää pitkää keikkaa tekemään.

 

Meillä asuva oli tyttärensä luona. Tai siis ex-vaimokkeensa ja tämän miehen kotona. He kun ovat matkoilla ja tyttö on influenssassa. Kuumetta on pidellyt nelissäkymmenissä, kyllä se jo pienen viherpiipertäjä-sittiäisen vetää heikkoon happeen. Ymmärtäisi nyt vaan sitten levätä eikä lähteä liian aikaisin kylille juoksentelemaan.

 

Kuulostelin itseäni illan ajan ja tulin siihen tulokseen, että viihdyn itsekseni. Liian hyvin. Minun ei ikinä olisi pitänyt muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Luin kuin viimeistä päivää. En kaivannut edes tietokonetta, meillä asuva on saanut senkin taas jotenkin pois tolaltaan. (Niin jotta viikonloppuna on turha päivityksiä etsiä.)

 

Idols-kisa rupesi ärsyttämään eilen. Tuomaristo on toisaalta oikeassa, Ari on väärässä kisassa, ei siitä mitään idolia tule, vaan uskomaton hevilaulaja. Kunhan jostain bändin nyt saa. Anna siis voisi ryhtyä idoliksi ja Ari hevariksi. Se yksi onneton, joka ei pysy nuotissa, voisi mennä harjoittelemaan sitä takaisin kotiinsa. Kyllä se sieltä myöhemminkin kerkeää mukaan. Ja tsiisus mikä moka Kristianilta, Patricia Kaasia! Eikö mitään kornimpaa enää löytynyt! Jotta sen verran katsoin telkkariakin.