<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Porvarihallitusta ei edes ole muodostettu, kun jo meikäläiseltä repeää pelihousut. Alkuviikosta luin taas Kauppalehti VIPia, siellä pääkirjoituksessa (26.3.) Arja Vartia kertoi tyttärensä sairastumisesta vatsakipuun. Hän vei tyttärensä Malmin terveyskeskuksen vastaanoton kautta yksityiselle. Lähete tuli, ja umpisuoli leikattiin välittömästi. Entäs jos ei olisi ollut rahaa mennä sinne yksityiselle? Siinä olisi tytär kitunut meidän muiden kansalaisten tavoin, pahimmassa tapauksessa olisi suolenpätkä kerennyt puhjeta.

 

Samaa asiaa käsiteltiin TV1:n puoli yhdeksän uutisissa 26.3. Suomeen on kehittynyt kaksi terveydenhoitojärjestelmää, rikkaiden ja köyhien. Köyhät könyävät viime hädässä hoitoon terveyskeskukseen, jossa lääkärit säästelevät ohjeiden mukaan lisätutkimusrahoja. Yksityisellä taas tehdään tutkimusta niin paljon kuin vaan asiakkaan kukkaro sieltää (tai asiakkaan vakuutusturva, yleensä saatu firman puolesta). Fakta kuitenkin on, että rikkaat elävät pidempään kuin köyhät.

 

USAssa tämän päiväisen Metro-lehden mukaan asia on viety pidemmälle. Joissain kaupungeissa köyhien ja kodittomien ruokintaa rajoitetaan ja säännöstellään. Miten minulle tulee sellainen A. Hitlerin ”lopullinen ratkaisu” tästä mieleen?

 

Jotta nyt olis sille Jesse-nimiselle tyypille töitä, saisi parantaa ja ruokkia köyhät. Hätätilassa mulle kelpaa Päivi Räsänenkin, eikös se ole hyvin toimeentuleva lääkäri. Vai oliko meillä jotain valtiovallan tarjoamia ratkaisuja tähän tarjolla? Hallitus, eduskunta, anyone?