Minulla on itse aiheutettu vahinko. Sen nimi on krapula. Eilen kumotessani kaikenlaisia drinksuja kohti ääniaukkoa takaraivossa jyskytti tieto, että tänään se tulee. Paha olo. Täällä se nyt on, joku saisi viedä sen meiltä pois.

Läksiäiset olivat kivat, työkaverini (se nykyään siis entinen) on kiva ja mukava ja kaikkea. Hauskakin. Miksi juuri sellaiset katoavat? Miksi eivät ne tyhmät? Niin kuin esimerkiksi se kollega, joka tunkesi tuhannen tuubassa viereeni ja koki väistämätöntä pakkoliikehdintää reidelläni harhailevan käden muodossa. Oli kuin huonosta elokuvasta, kun siirtelin kättä pois, ja hän takaisin koivelleni. Tätä toistettiin noin viitisen kertaa, ennen kuin pääsin poistumaan toisaanne. Outo vimma joillakin. Lihan tarve.

Minut vietiin kaupunkiin jatkoille tosi omituisiin baareihin. Kävin sitten Teatterissa ja Königissä. Hyi helvetti. Toivottavasti ei ikinä tarvitse sellaisista olla seuraa hakemassa. Tyhjiä. Kävin itsekseni ennen kotiin poistumista tekemässä puhdistautumisriitin Paakarin alakerran rokkibaarissa. Siellä kuitenkin saa olla rauhassa ja katsella ihmisiä. Siis yleensä ja aikaisemmin sai. Nyt sielläkin nuori mies halusi olla seurallinen. Minä vaan nauroin sille. Onneksi se ei laittanut kättä reidelle. Siksi terveisiä kaikille nuorille miehille!