<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vähän paremmin napeilla nukuttu yö takana, jo tuntuu hivenen paremmalta. Jaksaa taas taistella rahojaan takaisin. Siellä syntymäpäivillä nimittäin kuittailin juhlakalun esihlön puolesta muutamia laskuja, että hän saisi sitten näppärästi hyväksyttyä ne maksuun minulle takaisin.

On ilmennyt odottamattomia ongelmia. Ensinnäkin yhdessä perkeleen baarissa oli laskutettu tiliäni eikä visafirmaa. Eihän minulla mitään käteistä rahaa ole, ei edes tilillä, ei ole ollut viiteen vuoteen. Johan tuon luulisi kaikkien kortinhöyläyskoneiden haistavan. Vaan ei, nyt on sitten tili miinuksella. Sen lisäksi tietenkin varsinainen kassanhoitajamme on talvilomalla ja sijainen yritti hannaroida, että ei hän tällaisia ala käsittelemään. Sanoin, että on parempi alkaa. Minä en maksa tilinylitysmaksua sen takia, että olen tehnyt työperäisiä hankintoja, vaikka sitten miten baarissa ja osan itsekin kurkkuuni kaataen.

Motonettiin upposi eilen 140 euroa. Kyllä kirveli, kun mietin mitä kaikkea olisin silläkin saanut.

Luojan kiitos on tulossa se tulkkikeikka parin vkon päästä, eiköhän pikkuveli raota himppasen kukkaroaan sen päälle. Tekisin kyllä ihan ilmaiseksi, jos vain voisin. Mutta en vaan voi kieltäytyä rahasta. Kaikki on tarpeen. Surullista. Retki pohjoisempaan Suomeen ei tule olemaan mikään huviretki, viimeksi syksyllä olin aivan poikki, kun kotiin pääsin. Toisaalta siinä on se hyvä puoli, ettei kertakaikkiaan voi ajatella mitään muuta kuin tulkkaamista. Aivot nollaantuvat omista ongelmista aivan totaalisesti.