<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Sillä välin kun meillä asuva luki kokeeseen, otin itseäni niskasta kiinni ja kantelin parvekekalusteet sisälle. Sen jälkeen lakaisin, yskin, lakaisin, räin ja lakaisin. Sitten kannoin kuumaa vettä noin kuutisen ämpärillistä parvekkeen lattialle. Vetelin lastalla ja lopuksi vielä pyyhin vanhalla pyyhkeenpalasella. Tuli muuten komee, vaikka itse sanonkin. Puulaatat lattialle, tavarat vähän uuteen järjestykseen ja siinä se taas on, parveke odottamassa istutuksia.

 

Reippailun päälle kävimme vielä kävelemässä ja keräämässä pajunkissoja sekä kiviä. Joo joo, parvekelaatikoihin pitää saada salaojitus. Loppuilta menikin sitten mukavasti, kun pesin saalistani, etteivät vaan raskasmetallit tule pilaamaan kylvöksiäni. Tiedän olevani hullu, mutta en jaksa myöskään lopettaa normaalielämän harrastamista, vaikken tiedäkään olenko enää nauttimassa sen lopputuloksista.

 

Iltaruokakin oli aistikkaan keväinen, suikalekasviksia, sulatejuustoa ja mausteita padassa (markkeerasivat olevinaan kasvisnyyttejä) sekä grillimaggaraa. Tsiisus, että muuten maistui hyvältä. Vaikkei ollutkaan ulkogrillissä väännetty. Kaiken tämän jälkeen jaksoin vielä katsoa Starsky ja Hutch elokuvan. Se kun ei onneksi ollut liian pelottava.

 

Tänään saattaa iltapäivällä vähän pelottaa. Olen menossa rasituskokeeseen. Katsovat mikä siellä minun sydämessäni loppujen lopuksi mutkeltaa. Vai onko minulla sydäntä lainkaan?