Ahdistavat unet jatkuvat. Päätin sitten jättää nukkumisen tältä aamulta sikseen, kun viimeisimmässä unessa olin jonkun proffan matkassa avaamassa vanhaa hautaa. Sinne katosivat ensin ovenaukomishommeleissa olleet paikalliset kaivajat, sen jälkeen aukosta alkoi vyöryä aseistusta ja rikkinäistä terrakottaukkoa kuin pipoa. Siinä vaiheessa kun ne alkoivat korjaantua silmieni edessä, päätin ottaa ritolat. Mutta kuinka ollakaan, metrossa huomasin, että niitä oli jo soluttautunut naisina ja lapsina muun väestön kimppuun. Heräsin paniikkiin.

Eilen kaupan irtokarkkihyllyllä pieni kakara yritti udella useaan otteeseen miksi otan niin paljon erilaisia karkkeja. Ensin yritin olla huomioimatta sitä, mutta kun se kävi tekstiileihin kiinni, karjaisin, että se ei varmaan kakaralle kuulunut yhtään. Mulkaisin päälle mahtimulkaisun. Johan ymmärsi kakara siirtyä muutaman metrin päähän. Vittu että vihaan kaikkia! Etenkin tuntemattomia ylivilkkaita kääpiöitä.

Meillä asuva vietti päivänsä ulkona viisikyppisten, kaljoittelun ja rautapallojen kanssa. Se sopi minulle oikein hyvin. Kun se tuli kotiin, tein ruokaa, valitettavasti evästäjä oli sillä välin sammunut sohvalle. Sain rauhassa siis katsella myös telkkaria. Nelosen leffa oli tylsä, mutta siitä tuskin saan mitään painajaisia kehitettyä. Mikä tuntuu nykyään olevan ainoa peruste elokuvavalintoihini.