<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Meillä asuva sai ensimmäisen palkkansa. Sen jälkeen kun laskut oli maksettu, sen oli pakko päästä shoppaamaan. En ole ikinä tavannut miestä, jolla olisi henkinen pakkoliike shoppaamisen kohdalla. Ja siihen kelpaavat isojen kauppojen lisäksi ruokakaupatkin. Olisitte vaan nähneet mitä se raahasi Liiteristä mukanaan! Oluen lisäksi kynnysmatto, hyttysverho, sänkytarjotin (se kyllä rikkoi entiseni, jotta oli jo aikakin korvata), kylmä/kuumahauteita ja ties mitä ehjäyskorjauskilukalua.

 

En ymmärrä, mulla on varmaan aivojen kohdalla joku nyrjähdys, kun en koe tuollaisia asioita tärkeinä vasta kun sen jälkeen, kun muut asiat on fiksattu. Niitä muita en nyt ala tässä luettelemaan. En sanonut mitään, ajattelin, että antaa olla. Turha kehittää riitaa yhtään enempää kuin sitä syntyy luonnostaan. Muutenkin olen aika hiljainen. Siis jos mahdollista vielä hiljaisempi kuin tavallisesti. Minä vaan olen ja hengitän.

 

Unessa yöllä yksi herrahenkilö pelasteli minua jossain puolivillaisessa superman-asussa ja loppujen lopuksi leikkasi hiuksiani. Jostain syystä oli selvää, ettemme koskaan kuitenkaan palaisi yhteen. Ennen uneni loppumista kuitenkin kyseenalaistin sen kysymällä, että miksemme me muka voisi tapailla toisiamme, olisiko se nyt niin paha asia. Silloin äitini (!) totesi, että olemmehan tuotakin lajia jo kokeilleet, että parempi pysyä vaan kavereina, eikä sekään hänen mielestään tuntunut hyvä asia olevan. Heheheh, kyllä hymyilytti kun heräsin unen jälkeen, äidit tietävät kaiken, jopa unissa.

 

Nukuin muuten taas ihan mielettömän hyvin 7 tuntia (!!!!), heräsin vain kerran, kun meillä asuva kävi syömässä välillä.