<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eilen kotimatkalla nukahdin junaan. Yleensä torkun, mutta nyt kävin niin sikeässä unessa, että ajelin ohi oikean aseman. Ei kun seuraavalla ulos, vähän aikaa pyörin pökkyrässä ympyrää, ennen kuin hokasin, että jos menee yhden asemavälin takaisin päin, pääsee taas oikeille jäljille. Vähänkö oli räpä olo, varmasti olin kuorsannut ja kuolannut.

 

Aamulla viimeisessä unessani seikkailin teurastamossa, jossa järjetettiin työntekijöiden koirien näyttely. Minä väistelin lehmän ruhoja, osa oli vasta tapettuja ja vokottelin yhtä vanhempaa herraa. Unessani esiintyi komea mies, joka tarjosi minulle geeteetä ja suklaanamusia, mutta sitten taas sen meillä asuvan herätin soi. Piti lähteä suihkuun.

 

Ensi yönä unet varmaan jäävät vähemmälle. Luvassa on tutustuminen yhteen pintaliitoravintolaan. Ne tarjoavat jotain yrityskorttia ja siitä edestä syöttävät ja juottavat aveccina. Ai niin ja siellä esiintyy Dingo. Palaan takaisin 80-luvulle.

 

Silloinen poikaystäväni asui puutalokolhoosissa, jossa asui kolme muutakin ”perhettä”. Yksi talon daameista meni niin sekaisin Dingosta, että puoliväkisten raahasi minut keikalle ja sen jälkeen katosi kolmeksi tunniksi. Se s**tana oli tunkenut itsensä takahuoneeseen ja puksuttelemaan jonkun dingon kanssa. Alitajuntani kieltäytyy muistamasta kenen kanssa. Vähänkö vitutti selittää paikallisessa baarissa hänen avopuolisolleen, että enpä tiedä missä pikkuvaimo on. Minun poikaystäväni oli sen sijaan onnistunut rempaisemaan itsensä sellaiseen pöllyyn, että lähti kotiin pian saapumiseni jälkeen. Silloin hetken aikaa harkitsin avorikosta. Onneksi ajattelin tilannetta seuraavaan aamuun saakka, ja päätin jättää aikeeni toteuttamatta.