<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ei sillä sinänsä väliä, millainen ilma on, mutta lippalakki piti kaivella takaisin päähän tänä aamuna. Ja kaulaliina kaulaan. On ihana tää toukokuu, saman taisin todeta viime vuonnakin. Toisaalta parempi, että ilma julmistelee nyt eikä sitten kun olen istuttanut kaikenlaista kasvavaa palstalle ja parvekkeelle. Milloinhan palstallekin pääsee? Olisiko ensi viikonloppuna?

 

Räkä valuu, köhhköhhköh jatkuu ja eiköhän se lämpökin taas iltapäiväksi nouse. En vaan tahdo olla vapun jälkeen poissa töistä, ettei kuvitella minun olevan joron jäljillä. Oli nimittäin rauhallisin vappu vuosikausiin. Makailin soffalla, katselin telkkaria, torkuin ja join kuumaa mehua.

 

Yrityksemme on ottanut käyttöön "aikaisen puuttumisen järjestelmän". Jos hlö on poissa yli tietyn päiväluvun määrätyn ajanjakson aikana (olikohan tyyliin 20 ½ vuodessa?), suurin osa niistä viikonloppujen yhteydessä tai lyhyitä päivän poissaoloja, työnantaja ryhtyy toimenpiteisiin. Työntekijä pääsee johtavan työterveyslääkärimme syyniin. Sairauksien suman selvittämisen yhteydessä tarkastataan, ettei kyseessa vain ole alkava alkoholi- tai muu päihdeongelma. Hyvä systeemi, mutta minä en ainakaan enää tahdo mitään ylimääräistä huomiota sieltä päin, olen siis mieluummin puolikuntoisena töissä kuin joutuisin epäiltyjen listalle. On kai se hyvä, että edes työnantaja välittää, jos joku meinaa tipahtaa.

 

On tämä elämä yhtä kushelevettiä välillä. Töissäkin.