Tänään pääsen katsomaan Mamma Mia -musikaalin. On tässä ammatissa jotain ilojakin. Sitä ennen luvassa ruokaa, joten hyvin kai tässä menee. Ja yönkin pitäisi olla rauhallinen, kun meillä asuva on töissä. Olen aina rakastanut Abbaa, jo ihan Waterloosta saakka. Pikkutyttönä sain aina olla Agneta, kun minulla oli vaaleampi tukka kuin kaverillani. Ja sitten vaan hyppynarut käteen ja laulu soimaan!

Eilen nautiskelin annoksen telkkaria, ensin Mi Gorda Bella (ihan vaan espanjan opintojen takia, joopa, ei tuota kukaan usko) ja sitten Ruma Betty. Naisenergiaa. Sen lisäksi söin aivan liikaa, mutta se on viime aikoina ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Olen erittäin lahjakas lohduttamaan itseäni ruualla.

Märehdin asioita ennakkoon. Mietin mitä tapahtuu, ja mitä kaikkea voi tapahtua. Kunpa kaikki olisi jo takana, en kestä kohtauksia. Haaveilen omasta kodista (laskin jopa, että välttämättömiin ei mene kuin kolmisen sataa, varmaan vähemmäkin, kunhan kerkeän asiaan vähän perehtyä), puhtaudesta (tolua kehiin ja pölyrätti laulamaan!), ehjistä asioista, hiljaisuudesta ja kirjoista. Lukemista minä kaipaan kaikkein eniten.