<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eilen kun meillä asuva oli illan töissä, katsoin taas mieluisia ohjelmia väri- ja valolaatikosta, ensin Victor Hugon Kurjat, joka loppui niin traagisen surumielisesti, ja sitten lisää Teemaa, Kaapatun Morsiamen. Surku juttu, miten kulttuuri rajoittaa joissain maissa edelleen naisten elämää. On se vaan hyvä elää Suomessa. On se vaan hyvä asia tämä digitaaliaikaan siirtyminen(kin), ainakin YLE on nostanut silmissäni asemansaa kovasti. Varsinainen imagon kiillotus! Melkein tulee mieleen, että jos joskus rikastuisin, voisin jopa harkita lupamaksun maksamista. Mutta näillä tuloilla en siihen ryhdy.

 

Meillä asuvan työnteko tekee minulle hyvää. Palkkaa nyt ei vielä ole näkynyt, mutta jo nämä muutamat hetket itsekseen ovat parantaneet elämäni laatua suunnattomasti. Nautin yksinolosta. Eilen istuttelin parvekelaatikkoon kukkasia ja basilikoja. Olisin istuttanut tomaatintaimia ja auringonkukkiakin, ellei multa olisi loppunut kesken. Mutta nyt kaikki taimikaverini ovat siirtyneet täyspäiväisesti ulos. Siinähän karskistuvat!

 

Tänä iltana tutustun Gallialaisiin juhliin, siellä on luvattu, ettei taivas putoa niskaamme, mutta grillattavaa saa. Ja viiniä. Ja jotain Zarkus Poussan musisointia. Heh, ei pidä kerskua meillä asuvalle, hän kun saa tänään tyytyä nakkikeittoon (jonka tosin "pikku"vaimo on aivan omin "pikku"kätösin tehnyt). Eikä saa edes kaljaa. Kamala akka.

 

Pikkuveli täyttää 40 vuotta. Muistan kun äitiä vietiin mummolan yläkerrasta paareilla kapeita portaita pitkin. Kamalasti touhua ja vilskettä, jännittynyt ilmapiiri, silti kaikki hymyilivät. Minua vitutti, kun kerrottiin, että kohta saan pikkuveljen, en minä mitään pikkuveljeä halunnut, vaan leikkikaverin. Oman ikäisen ja tytön, katkeraa oli. Onnea kuitenkin pikkuveljelle, toivottaa 2,5-vuotias isosisko! En minä kyllä tiedä, onko tänne syntyminen kuitenkaan niin hyvä juttu. Kenellekään meistä.