Praha on suuri kaupunki. Jos hotelli on hevon humpassa, jonne ei julkisilla pääse, ei kannata ainakaan omalle reissulle lähteä majoittumaan sellaiseen. Sen sijaan suuren konferenssin pitäminen onnistuu mainiosti, osallistujat eivät pääse karkaamaan. Tilaisuudessa kuultiin paljon uskontunnustuksia, uskoontulemiskokemuksia ja kehuttiin pomo, pomon pomo, Herra Isoherra vetten takaa sekä vaimo. 890 henkilöä taputti noin viiden minuutin välein asialle, josta eivät edes olleet varmoja. Käännös kun tunnetusti tulee vähän myöhässä.

Suosituimpia kuvauskohteita olivat Herra Isoherra (joka muuten näytti ihan Dynastia sarjan päämieheltä, liekö ollut takoituksellinen veto), mikäli mahdollista itsekin piti päästä samaan kuvaan, sekä suurella firman logolla varustettu esiintymislava - siellä otettiin ryhmäkuvia. Mitä suurempi tappi, sitä enemmän kuvaajia. Poikkeuksen tekivät hehkeät niukkapukeiset daamit, heidän kanssaan kuviin oli myös tunkua.

Ainakin hotelleissa ja ravintoloissa käytetään vain pieniä, meidän leipälautasemme kokoisia lautasia kaikille ruuille. Pöydät notkuivat, mutta suomalaista hämmästytti salaattien ja tuoreiden asioiden puute. Hapankaalia, kiinankaalia ja vihanneksia, mutta aina sotkettuina kermaviili- tai smetanakastikkeeseen. Alkuruokina tarjottiin ihanan rasvaisia juustoja, kinkku- ja liharullia, joissa oli täytteenä tuorejuustotahnaa, kanapeitä eri täytteillä. Jälkiruuat olivat jumalaisia, siinä oli kuulkaa kakku poikineen! Paikallinen eväs tuntui laktoosi-intolerantikon painajaiselta. Torstaina kun kerkesimme käydä omillamme syömässä, menimme pizzeriaan. Söin yhden elämäni parhaista pizzoista, lohta ja pecorino-juustoa. Sitä on joskus kokeiltava itsekin! Vei kielen mennessään.

Ilma oli mallia liian kuuma (+30 - 33 c), vain lauantai oli siedettävä + 22 c. Torstaina vanhassa kaupungissa pääsimme todistamaan luonnon suurta näytelmää, päällä riehuvaa ukkoskuuroa, joka puhdisti kadut erinomaisesti liiemmalta turisti-invaasiolta. Komeat olivat puitteet, kun salamat räiskivät päällä ja saivat sadat talojen seinissä olevat patsaat heräämään eloon. Elokuvasadekin on nyt sitten nähty. MInä kuvittelin aina, ettei sellaista saa aikaan kuin paloletkulla. Ja taksien kanssa kannattaa ihan oikeasti sopia etukäteen paljonko matka minnekin maksaa. Sama reissu kun voi olla joko 300 tai 900 korunaa, totesi Norjan delegaatio palatessaan reissultaan lievästi horjuen. Sain treenata ruotsin kieltäkin matkalla.

Turisteja on aivan tolkuttomasti, hotelleja ja ravintoloita vierivieressä. Paikka on myyty turismille, joka putiikissa ovat myynnissä samat esineet, eksoottisten ja originaalien tuliaisten löytäminen on erittäin vaikeaa. Minä turvauduin taas kirjakauppaan ja ostin pari opaskirjaa, että osaan tulla uudelleen omalla ajalla. Sitten joskus omassa uudessa elämässäni.