<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Asuntomme on ihanan viileä. Kiitos siitä kuuluu parvekkeemme edessä olevalle keskikokoiselle vaahteralle. Olen tainnut sitä kehua aikaisemminkin, mutta hyvää kannattaa mainostaa. Vaahtera siivilöi meille tulevan valon ja lämmön määrän juuri optimaaliseksi. Makuuhuoneeseen paistaa aurinko vasta aivan illalla, olohuone saa suuremman osan, mutta sekään ei käy liian kuumaksi. Läpivedon järjestäminenkin onnistuu, kunhan vain sijoitamme strategisesti olohuoneen ja makuuhuoneen väliselle ovelle tuulettimen. Jokaisella saisi olla oma puunsa, ainakin se henkinen varjo, jossa olisi leppoisaa oleskella.

 

On mukava nukkua, kun on viileätä. Tänä yönä heräsin vain kerran ja unta olisi riittänyt vielä kellon soidessakin. Kyllä uni on sitten IHANAA! Ja puhtaat lakanat kanssa. Kun vielä olisi sänky... Joo, en ole ikinä mihinkään tyytyväinen, aina puuttuu jotain.

 

Kauhulla katselin taas asuntoomme ilmestyneitä tavaroita, meillä asuva oli käynyt ryöstämässä Etolan. Mukaan oli tarttunut kaksi rantamattoa, jalkapohjan muotoinen kynsiharja, hyttysiä tappava lamppu ja henkilövaaka. En edes uskaltanut kysyä paljonko niihin oli uponnut. Samaan aikaan jääkaapin ovessa magneetin alla oleva laskupino saa kyllä olla aivan rauhassa. Siihen meillä asuva ei koskekaan, tuskin edes näkee.

 

Minä en jaksa enää kauan. Tahdon maksaa laskut ja vasta sitten ostaa jotain tarpeellista, niin kuin esimerkiksi ruokaa, vaatteita tai autonosia.

 

***

Katsoin muuten eilen elokuvan. Mulla oli kivaa! Lisää airhead-toimintaa!