Meillä asuvalla on vielä ensi yönä töitä. Hänellä on ollut seitsemän päivän työputki. Mies alkaa olla hyperventiloivassa työmoodissa, en yhtään ihmettele, että hän on edellisessä elämässään sairastunut burn outiin.

Työvuoron jälkeen nukkumaan meno on vaikea tapahtuma. Apuna olen viime aikoina käyttänyt jotain pientä lämmintä ruoka-annosta (tänään kotitekoinen haukipihvihampurilainen), kolmea keskiolutta ja mies on vielä päälle kiskaissut unilääkkeen. Silti pulina ei meinaa ottaa loppuakseen, ja sänky tuntuu vihoviimeiseltä paikalta. Niinpä hän on pari kertaa nukahtanut sohvalle, ja kaikkihan sen tietävät, että muutaman raskaimman tunnin jälkeen siitä herää niska kipeänä.

Tänä aamuna oli taas sohvalle nukahtaminen lähellä, onneksi huomasin kun puheenpärinä loppui, kerkesin vielä herättämään meillä asuvan ja nalkuttamalla saamaan hänet liikkeelle sänkyyn. Jäin sinne itsekin lueskelemaan, eikä kestänyt kuin kymmenen minuuttia, niin mies nukahti sikeään uneen. Toivottavasti sitä nyt riittää enemmän kuin muutama tunti. On taas pitkä yö tulossa. On se kumma, ettei ihminen aina ymmärrä omaa parastaan. Tai vaikka ymmärtäisikin, niin ei tahdo toimia niin.

Itse aion tänään tutustua fondue-ohjeisiin. Huomenna olisi tarkoitus kokeilla joululahjaksi saatua fonduepataa ja ehkä vähän nauttia viiniä miehen loman alkamisen kunniaksi. (Sitten se yliväsynyt kuitenkin saa jonkun räyhäkohtauksen, ja minä vänisen blogissani, miten kamalaa elämä on... Toivottavasti olen väärässä.)