Jo on aikoihin eletty. Yksi fasaanikukko yritti muuttaa meille äskön asumaan. Olin parvekkeella kastelemassa rehuja, kun alhaalta kuului iljettävä kiekaisu. Fasaanihan se siellä pöyhisteli aivan meidän parvekkeemme alla.

Lintu alkoi tuijottamaan minua, kai minä sille jotain juttelin, mutta en varmana kutsunut kylään. Sitä se kuitenkin yritti heti kun kumarruin kastelemaan tomaattia. Tuli perkele vielä selän takaa ja tiputti kaiteella olleen timjamini maahan.

Minä kiljaisin, kukko kiekaisi ja lennähti takaisin maahan. Sydänkohtaus minulle tällä menolla vielä tulee. Luontokaan ei anna olla rauhassa. Nyt on timjami-raasu muovipurkissa ja kasvit kasteltu, mutta eihän tässä pian uskalla naamaansa ulkona näyttää kun paistit hyppivät silmille. Olisi pitänyt napata sitä pillistä kiinni, vääntää niskat nurin, laskea veret, ja laittaa pakkaseen mureutumaan. Olisi ollut ihan oikein mokomalle.