Ensimmäinen paikka oli katastrofi. Meillä asuva säikytteli ystävänsä tyttöystävän niin, etteivät he huolineet häntä enää residenssiinsä toiseksi yöksi. Minä taas en tahtonut viedä kiukkukännistä miestä vanhempieni luokse, meillä asuva taas kieltäytyi lähtemästä takaisin pääkaupunkiseudulle.

Ajoin siis iltaa myöten idästä lähteen 4,5 h. Nyt olemme meillä asuvan vanhan ystäväpariskunnan luona. Täällä on ollut yllättävän rattoisaa ja rauhallista. Polkupyöräily on hyvä tapa tutustua kaupunkiin, joka sijaitsee rannikolla. Tasaista ja voi välillä poiketa baarissakin. Enimmäkseen on kyllä tullut harrastettua puistodrinksuja tai kotikänniä. Mutta ei kaiken aikaa eikä kollokänniin saakka.

Perästä kuuluu. Olen mm. saanut työkarderoobiini uskomattomia vaatteita! Minua ei tunnista syssyllä! Että ihmiset ovat hyväsydämisiä! En voi ymmärtää, enkä aina muista, kun meillä asuvan kanssa asustan. Toivottavasti en kauan.

Mie mänen nyt.