<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

...joskus keikalla 80-luvun alussa lauloi nuori Martti Syrjä. Samaa mieltä olen minäkin, ei mitään kuolleen miehen palvontaa kannata harrastaa. Hyvä Elvis laulamaan oli ja teki joitakin unohtumattomia biisejä. Mutta näin vuosipäivän aikaan kun katselee telkkarista uutisia Gracelandista, missä sinitukkaiset naiset kuljeskelevat pöhöttyneiden elvis-imitaattoreiden kanssa, niin kyllä meinaa itku päästä. Viimeisimmän suunnitelman mukaan perikunta kuulema purkaa vanhan ostoskeskuksen ja rakentaa uuden ja ehomman viereen. Missä se kapina ja rokki soi?

 

Äsköttäin tapaamani (kivamukava) Välispiikki hämmästeli hänessä riehuvaa nostalgian paloa, nimet Juliet Jonesin Sydän ja Kelpo Pojat mainittu. Minä voisin vinkua lisää ja miettiä, että mitä tapahtui Keballe, harmitella mitä tapahtui Hassisen koneelle ja Sielun Veljille, haikailla Smackin perään ja naureskella, että olen mää Popedankin joskus nähnyt, Kaavin lavalla, mikä hitto senkin paikan nimi oli? Ja sitten vielä ne lukemattomat muut punk- ja uusiaaltobändit, voi nuoruutta oi. Nyt olen tosiaan vakaasti siirtymässä keski-ikään, kun muistot alkavat kultautua.

 

Mutta hei vaan Elviksen heiluville ja kaikille muillekin, se on taas uusi päivä odottaa, että joko tänään jostain otettaisiin yhteyttä asunnontarjoamisen merkeissä. Eilen kävin viemässä kasan vaatekaapistani pelastettuja siistejä ja ehjiä vaatteita kierrätykseen. On se hyvä, että jotakuta voin auttaa minäkin näissä vaatetusasioissa. Tulee niin hyveellinen olo (joopa joo, kiillota vielä vähän sitä sädekehääsi).

 

Elviksellä oli joku nimikkovoileipä, sellainen erittäin epäterveellinen. Tietääkö kukaan ohjetta? Voisi kokeilla miten sen sydänkohtauksen nyt oikein sitten saikaan. Ja kolajuomaa päälle.