Suomenlinnaan kokoontui Pastanjauhajien kutsusta muutama eturivin ruokapolkkaaja siippoineen ja - mikä tärkeintä - ruokineen. Monet olivat kutsutut, valitettavasti kaikki eivät päässeet perille. Siinä ne makasivat filtin päällä, kaksi kalaa ja viisi leipää, joilla todennäköisesti olisi ruokkinut marssiarmeijan. Sen sai ainakin todeta Monkeyfood, joka taitaa huomenna jossain polttaritilaisuudessa tarjota ylijäänyttä emmestä. (Hei vaan neiti ministerille!) Luotan ruoka- ja reseptiasioiden kommentoinnin muuanne, heillä kun on kuviakin ainesosista.

Sorsanpaistaja oli äskettäin mennyt kihloihin, parempi puolisko ei ollut niinkään varma, tahtoisiko tehdä kahden istuttavan ruokapolkan. Rakkausasioissa kuitenkin eniten näkyvästi oltiin Liemessä. He varmaan eivät pääse viittä metriä kauemmas toisistaan vielä piiittkkäääääään aikaan. Young love... Pastiksen ihkuoma kommentaattori Emma antoi erinomaisen panoksensa jälkiruuan muodossa, mutta mitä hittiä!, porkkanakakussa piileskelikin rusinoita (minut tämä yllätti salakavalasti takaapäin, positiivisesti tosin). Toinen vaihtoehto kuulema olisivat olleet taatelit.

Kulinaarimuruja saapui paikalle himppasen jälkijunassa, mutta voi että siitä vasta ilo irtosikin. Etenkin kun huomasimme kansoittaneemme samaa paikkakuntaa joskus kummallisella 80-luvulla. Olipa se kumma paikka...

Mitäs kertoisin Pastanjauhajista, noista salaperäisistä entusiaaseista? Ihana suloinen pariskunta, joista Rosmariini kertoi jänskättäneensä kovasti livetapaamista kutsumiensa kanssa. Pippurimylly taas pieneen hiprakkaan päästessään alkoi muistuttamaan niin paljon vanhempaa pikkuveljeäni, että ihan vanhaa tätiä heikotti. Melkein kuin olisi kotona ollut.

Muista keskustelun aiheista (joita muuten riitti niin paljon, että Mukkelis (apinaruualta) meni aivan kokkelis, kun hän yritti seurata ja kommentoida kolmea keskustelua yhtä aikaa...) sen verran, että kakka-asioihin pääsimme noin kahden tunnin tapaamisen jälkeen, ruoka-asioita sekä söimme että vaihdoimme repsettejä (oi niitä ihanaisia Liemessä rukiisia terveyssipsejä!). Sen lisäksi joimma viiniä. Paljon.

Matkalla poispäin lautalle törmäsimme ensiaputapaukseen, kaveri oli nyrjäyttänyt koipensa mukulakivillä. Kovaan ääneen todettu KKK (kylmä-koho-kompressio) ei auta, jos kenelläkään ei ole tärpeellisiä välineitä mukanaan. Onneksi löytyivät uhrin kaverit, ettei tarvinnut jättää häntä heitteille.

Kiitos Pastanjauhajille. Minä taidan pikapuoliin tulla Ouluun. Ja kiitos kaikille muillekin. Siitä kohdunulkoisesta lapsikatraasta kertominen voisi tässä vaiheessa aiheuttaa omituista kalabaliikkia. Sanotaanko näin, että kyllä on kivaa olla lapsettoman lapsellinen ihminen!