<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kaikkea sitä ihmisellä päässä pyöriikin. Ryhdyin vakavissani miettimään, että sitten kun avioero on saatu, asunto vaihdettu ja huonekalut ovat paikallaan, mistä minä sitten kirjoitan? En aio ryhtyä riekkumaan pitkin maita ja mantuja, en etsimään ihmissuhteita. Matkusteluun ei ole varaa moneen vuoteen, ei myöskään bändien keikkoihin, elokuviin eikä muihin kyldyyrihämmennyksiin, elleivät sitten ole ilmaisia.

 

Pari hyvää vaihtoehtoa minulla tosin jo on. Ryhdyn kirjoittamaan lukemistani kirjoista (mikä optimismin kukkanen! toisin näitä kyllä jo löytyy), tekemästäni ruuasta (mutta minähän alan laihduttamaan, kirjoitanko laihdutusruuasta?), neulepolkkaan (uskokaa tai älkää, edellisessä elämässä olen tehnyt paljonkin käsitöitä, samoin askarrellut paskarrellut ja touhunnut kaikkea muutakin epämääräista) tai sitten aloitan sauvakävelyn ja puukäsitöiden tekemisen. Kirjoitan mielenrauhaoppaan ja avioero-oppaan. Hankkiudun uusiin ongelmiin ystävieni ja työpaikkani kanssa. Perustan adhd-puolisoiden ja ex-puolisoiden tukiryhmän tai terroristisolun. Ryhdyn sarjamurhaajaksi.

 

Tai sitten vaan kirjoitan harvemmin ja elän rauhaisaa eloa kommentoiden muiden plokeja. Tai sitten kirjoitan lähestymiskiellon hankkimisesta, treffeistä poliisien kanssa, vaanivasta ex-aviomiehestä, -anopista ja melkein ilkeästä tytärpuolesta, turvamiespalveluista, turvalukoista ja muusta. Toivottavasti en.

 

Vielä on aikaa miettiä tätä, nyt on syytä jatkaa työ-nimistä juttua.