(mukaelma tietenkin Silja, nuorena nukkunut -kirjan nimestä)

Käsittämätöntä. Heräsin tosin pariin otteeseen aamulla, mutta kokonaisuudessaan unisaldo on aivan omaa luokkaansa. Olen nukkunut 10 tuntia! Minä! Kymmenen! JEEEE!!!! Tämä tietysti tarkoittaa sitten sitä, etten ensi yönä saa unta ja töihin menen nukkuneen rukouksena (mistähän sekin sanonta tulee?), mutta ei haittaa. Nyt on hyvä olo.

Meillä asuva vietti eilisen puistossa ja kusikujalla metsiemme iloisen kansanosan kanssa. Minä kun luulin, että menisimme sieneen tai vaikka Linnanmäelle, ei sitten menty. Huono puoli meillä asuvan retkessä oli, että kun hän vihdoin ilmeistyi ruokatavaroiden kanssa, olivat tarjouksesta ostetut possun sisäfileet olleet lämpimässä tosi pitkään. Pakkohan minun oli ne kastikkeeksi vääntää samantien, ei ollut tekijäksi meillä asuvasta.

Hän keskittyi pysymään pystyssä, se ei onnistunut kovin hyvin. Kaksi täyskaatoa, toinen keittiöpöydän ja kirjahyllyn väliin, toinen olohuoneen pöydän yli suoraan tietokonetason alle. Eikä jätkässä naarmun naarmua. Humalaisilla on oma suojelupyhimysarmeijansa, ei sitä muu selitä.

Humalaisen tuskalla mies yritti myös tingata tietoa, aionko jättää hänet. Vastasin epärehellisesti, että mietin asiaa. En tahtonut herättää nukkuvaa karhua ja niin edelleen. Nolottaa. Toisaalta myös säälittää, harmittaa ja ahdistaa. Kunpa saisin tiedon asunnosta mahdollisimman pian, pääsisin puhumaan avioerosta ja siihen johtaneista syistä mysö meillä asuvan kanssa. Sillä kyllä minä tahdon tehdä hänelle selväksi mistä ero johtuu. Ja siinä selityksessä on mukana sekin osio, että on sitä vikaa minussakin. Enemmän kuin ehkä osaan täällä kertoakaan.