Meillä asuva sai ulosottovirastosta työhaluja nostattavan kirjeen. Hänellä on aikomus maksaa velkansa takaisin, jo viime keväänä erityistyökkärissä lupailivat ja antoivatkin hänelle velkaneuvonta/sovitteluun ajan elokuulle, mutta siirsivät sen sitten lokakuulle edellisen virkamiehen siirryttyä toisiin tehtäviin. Ensi viikon kuukausipalkasta kuulema alkaa jo ulosotto juosta. Se niistä meillä asuvan työhaluista, ellei hän saa tänään kontaktia velkaneuvontaan ja asiaansa etenemään. Ja se siitä minun nimissä olevien velkojen lyhentämisestä.

On se kumma, miten tämä yhteiskunta sitten rakastaa avioliittoa. Velkaneuvonnassa nimittäin huomioidaan puolison tulot. Mikäs velvollisuus minulla on elättää meillä asuvaa? Tuliko hänestä lapseni tai muu huollettava, kun tuomari vihkaisi meidät? Terveisiä vaan sille yhteiskuntajärjestystä luovalle kansanosalle Arkadianmäellä, olette olleet edesauttamassa yhden avioliiton karille ajoa. Minä nimittäin en perkele aio maksaa toisen törttöilyjä. En edes välillisesti.

Jotta kun minä vielä taloudestamme poistun, meillä asuvalle ei jää mitään syytä jatkaa työntekoa. Hei vaan yhteiskunta, valmistaudu vastaanottamaan yksi vanhoista eläteistäsi takaisin. Valmistaudu maksamaan vuokra, lääkkeet, sairaanhoito (luuletkos, että hän kauan terveen kirjoissa koikkelehtaa), ruoka. Voit uskoa, että poikas valveil on, eli meillä asuva osaa kaikki metkut jo ennestään ja keksii vielä lisää. Kavereilta tulee taustatukea sekä virastoasioinnissa että häätöjen saamisessa.

Tämä on worst case scenario, mutta minulla on tapana ollut olla oikeassa. Asiassa kuin asiassa. Hyvää viikonloppua teillekin. Minä taidan vetää perseet olalle.