<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Minä olen varmaan sairas yksilö. Pidän työnteosta, etenkin nykyään pidän sen tarjoamasta mahdollisuudesta poistua meiltä kotoa. Olen vähän niin kuin vanki, joka on päässyt laitoksen ulkopuolelle tekemään päivisin töitä, mutta joutuu palamaan vankilaan vapaa-ajaksi ja öiksi. Tämäkin viikko on taas hujahtanut käsistä, paljon on vielä tekemättäkin, mutta täytyy sanoa, että se "flow" niminen juttu on näyttäytynyt jo useasti meidän toimistossamme.

 

Kyllä minä kotonakin keksisin tekemistä, jos vaan olisi mahdollisuus tehdä mitä tahtoo. Tahtoisin huoltaa asuntoamme, lukea kirjoja, hoitaa kukkasia, vaatteita, askarrella jotain. Tehdä sellaisia normaalitouhuja, mitä ihmiset kotonaan tekevät. Ja nukkua kanssa. Nykyään nukkuminen on onnistunut paremmin, kiitos meillä asuvan yövuorojen. Muut vapaa-ajanviettotavat ovat pussissa odottelemassa parempia aikoja. Toisia kun pitäisi tehdä yksin, (lukeminen ja yksin touhuilu eivät onnistu, hänen pitäisi saada osallistua) ja toisia taas yhdessä puolison kanssa (esim siivoaminen), mutta sekään ei natsaa, koska meillä asuva ei näe roskia. Ja minähän paha ihminen en jaksa toisen jälkiä siivota, tai jaksan aikani ja sitten lakkaan tekemästä mitään. Heittäydyn vetämättömäksi.

 

Varmaan tuossa on yksi syy, miksi työ nykään kiinnostaa. Tämä on hyvin organisoitu siisti päiväkoti, jossa on suhteellisen siedettäviä leikkikavereita, säännölliset ruoka-ajat ja säännöt. Oikeastaan kaikki se, mikä kotoa puuttuu. On se vaan hyvä, että olen töissä. Muuten voisin erittäin huonosti.

 

Edit 14:50 Nyt on kyllä liian hyvä ilma istua ilmastoidussa toimistossa. Pakko päästä käymään edes kerran kesässä uimassa jossain. Vaikka se tietääkin paluuta "tiedätte kyllä minne".