<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tiistaina kaikissa tv-uutisissa kerrottiin, että suuri osa iäkkäistä kuskeista liioittelee näkökykyään parempaan suuntaan. Minä en liioittele, vaan totean suoraan, ettei minun kannattaisi ajaa laisinkaan autolla. Minulta puuttuu kaksi oleellista asiaa, syvyysnäkö ja hämäränäkö. Eli pimeällä tai hämärällä olen hengenvaarallinen kuski. Enkä edes ole vielä iäkäs. Tai en ainakaan vielä eläkeiässä.

Päiväsaikaan ja hyvällä ilmalla olen vielä siedettävä ajaja, mutta annapas jos taivaalta alkaa sataa pashaa, vaaramomentit lisääntyvät pisaroiden tai hiutaleiden myötä. Sen lisäksi minua vielä alkaa armottomasti nukuttamaan autossa. En tiedä mitään niin ihanaa kuin autokyydissä torkkuminen. Monta kertaa unettomina öinä olen miettinyt, että kunpa olisi joku, joka vaan ajeluttaisi minua ympäriinsä koko yön eikä vaatisi seurustelua tai lörpöttelyä. Minä nukkuisin kyydissä ruususen unta.

Olen päättänyt, että kunhan meillä asuva saa asiansa kuntoon, luovutan volvoraasun hänen nimiinsä. Mitäpä minä autolla teen? Pääsen vallan mainiosti joka paikkaan julkisilla, voin torkkua niissä aivan niin paljon kuin tahdon, enkä tapa ketään huonolla kelillä tai pimeässä. Sitä paitsi mitä sitä turhaan hötkytä pitkin maita ja mantuja, antaa maailman tulla minun luokseni, kohta on tilaa ja rauhaakin siihen.

Muita jännittäviä uutisia tänään: menen kynä- ja karkkipäiville. Sieltä saa yleensä mukaansa omituisia näytteitä ja lahjuksia.