Vaati veronsa se eilinen laukkaaminen. Asuntokeikan lisäksi oli nimittäin volvoraasun katsastus. Eihän se tietenkään ensimmäisellä kerralla mennyt läpi, mutta vammat olivat vähäiset, ei hitsausta tällä kertaa. Peruutusvalon kytkin on ryttyillyt ja katsastusmiehen käsissä se jäikin kokonaan päälle. Käsijarru oli liian löysällä. Sekin vielä on piis of kakku, mutta kesärenkaiden vaihto kirpaisee kukkarossa. Pakkohan se on kuitenkin tehdä, jos meillä asuva meinaa työtään tehdä. Työajat kun ovat sen verran epämääräiset, ettei julkisen liikenteen varaan voi laskea.

Minä menin jo yhdeksän jälkeen sänkyyn ja kymmenen aikaan sammuttelin valot. Seitsemän tuntia meni, ennen ensimmäistä heräämistä. Nyt aamulla olen mielessäni käynyt läpi asuntoa ja sisustanut. Kun nyt malttaisin mieleni maanantaille, että pääsen tutustumaan kaupungin tarjoamaan vaihtoehton. Mutta ei minusta näköjään vantaalaista tulekaan, vaan pysyn helsinkiläisenä.

Tänään sieniä, huomenna meillä asuvan synttärit, jos vain hän ymmärtää pidätellä itseään sen verran alkoholin kanssa. Nyt hän ainakin ymmärtää nukkua. Sekin on tärkeätä, uni on tärkeä asia kaikille.