<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tuli sekoitettua unirytminsä viikonloppuna, vaikka su-ma yö olikin jo rauhallinen, eilen alkoi nukkumatti viskomaan murusia jo kello hyvissä ajoin. Yhdeksän aikaan olin jo sängyssä lukemassa jotain joutavanpäiväistä akkojen lehteä, eikä kauan sitäkään tarvinnut, kun jo alkoi simmut pilkkiä.

 

Kirjojen lukemiseen en ole oikein vielä päässyt käsiksi. Ehkä asiaa helpottaa se lauantainen turhuuden turuilla kohtaus Kirjatorilla, nyt on ainakin lukemattomia kirjoja odottamassa, että inspiraatio iskee. Miten voi ihminen niin menettää itsensä elämän tiimellyksissä, että himolukijasta on tullut väkisten lukija?

 

On tässä elämässä ollut jotain pahasti vialla. Popsin rauhottavia, nukuttavia ja pirkistäviä, kärsin unettomuudesta, en osaa lukea, vihaan miehiä, olen pa, eikä elämä noin niin kuin yleensä ottaen tunnu elämisen arvoiselta. Että paskaa koko paketti. Miten minulle näin pahasti pääsi käymään? Vai pitäisikö olla tyytyväinen, että kuitenkin henki säilyi, muuta voi vielä yrittää paikata?