Meillä asuva nosti kohtauksen. Alunperin pikkuveljeni piti tulla muuttoavuksi, mutta koska Luonnonvoima vaati saada auttaa muutossa, peruutin pikkuveljen hätäapukutsun. Luonnonvoima itse asiassa kiristi minut luopumaan siitä, hän ei olisi laskenut yhtään tavaraa asunnosta ilman taistelua. Olisi kuulema pitänyt poliisit soittaa hätiin. Kuitenkin jos hän saisi auttaa, asiat sujuisivat hyvin. Taivuin kiristykseen.

Eilen sitten kun aloin puhua tavaroiden kantamisesta, meillä asuva alkaa raivota, että muuton piti tapahtua vasta tänään. Että hän oli varannut meille liput elokuviin ja sen päälle ajatellut meidän menevän sieneen.  Lopputulema oli, että kävimme elokuvissa (joka siis oli hyvä ja kiva), mutta emme käyneet sienessä, vaan raahasimme yhden lastin tavaraa uuteen osoitteeseeni. Sen lisäksi sain kuunnella viehättävää luentoa siitä, miten kiero paskiainen olen, kun teen tämän kaiken hänen selkänsä takana, ja että ilmeisesti olen tiennyt asiasta jo kauankin, kun näin nopeasti tulee valmista. Kun yritin väliin piipittää, että kyllä hän on aivan samalla tavalla ollut tietoinen tilanteesta ja olisihan avioerohakemuksen pitänyt todistaa, että eroa olen hankkimassa, niin kunnon vastausta ei tullut. Hän ei kuulema uskonut, että olen tosissani. Olenko minä oikeasti näin lepsu ja vedätettävissä?

Kuitenkin minut vedätettiin olemaan vanhassa asunnossa yötä (sic!), olen saanut kuunnella luentoja erilaisista aiheista, vaikka alunperin Luonnonvoima lupasi, että saan oikeasti nukkua. Olisihan tämä pitänyt arvata. Ja kurjuuden maksimointia sekin, että nyt kun olen kuskannut hänet töihin, minun pitäisi roudata loput tavarat itsekseni. Ei enää suuri homma, mutta kun en jaksaisi. Ajattelin jo tässä vaiheessa olevani omassa kodissa turvassa kidutukselta, kiristykseltä ja kiusaamiselta. Mieli on yhtä korkealla kuin ilmanpaine. Ulkona salamoi ja sataa.

Ehkä ensi yönä sitten. En vaan kertakaikkiaan jaksaisi enää.

Edit 13:45 Seikkailin taloyhtiön tiloissa. Mitkä uskomattomat näkymät talon katolla sijaitsevalta terassilta ovatkaan! Löysin saunan, minulle oli jo merkitty saunavuorokin. Pesutuvan löytäminen tuotti ongelmia, ennen kuin törmäsin käytävässä vanhempaan asukkaaseen. Löytyi sekin ja ensimmäinen vuorokin on jo varattu. Ei taida olla kovin kiivaassa käytössä.

Pieni ruokalepo ja sitten taas liikkeelle kuorman kanssa. Meneehän tämä päivä näinkin.