<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kävelin kaatosateessa töihin ja väistelin kastematoja. Minä vaan en kertakaikkiaan voi astua niiden päälle. Tekisi mieli jäädä poimimaan ne jonnekin turvaan. Sitä itse asiassa teinkin joskus pikkulikkana. Mutta miksi madot tulevat asvaltille? Meinaavatko ne hukkua ruohikossa tai soratiellä? Entäs jos ei ole asvalttia? Mitä maalaismadot tekevät? Minne ne kiipeävät hukkumista karkuun?

 

Eilen samoilimme metsässä kolmisen tuntia. Aurinko pilkotti ja sieniä löytyi kassi- ja koritolkulla. Sen jälkeen menimme Luonnonvoiman luokse ja käsittelimme suppilovahverot (kuivumaan), orakkaat ja kantarellit (pannun kautta pakkaseen). Lupasin mennä tänään syömään, kun tarjolla on Luonnonvoiman lisäksi hänen tyttärensä seuraa sekä soijakermasienikastiketta. Tyttö kuulema tekee. Kyllähän se minulle käy. Etenkin kun sitten vielä pääsen omaan kotiin ja omaan rauhaan. Tosin sitä ennen kuulema pitäisi loput perunat hakea kasvimaalta, ei taida tänään onnistua. Minä ainakaan sateeseen märälle ja mutaiselle pellolle lähde rymyämään, sen verran olen sokeria.

 

Aivastelen. Epäilyttää hivenen, että saan vielä jonkun flunssan ihan vaan siitä ilosta, että stressi alkaa laskea. Influessarokotuskin pitäisi käydä ottamassa, kun sen on kerta tilannut.