<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Helsingin yllä paistaa ruosteisen punainen kuu. Se laskeutuu kauniisti etelään. Nautiskelen ties monetta siideriä. Vieraita on käynyt ja pyykit on pesty. Huomiselle jätän mielenkiintoisen hortonomisen tiedonantoni. Sanonpahan vain, että kyllä ihminen on tyhmä.

 

Muuten olen sitä mieltä, että syöminen on yliarvostettu laji. Tai kissan viikset, ihmisessä varmaan vain piileskelee atavistinen ajatelma kotiluolan nuotiosta, jonka äärellä kaikki istuskelevat yhdessä, nauttivat antimet ja käpertyvät yhteen kasaan illan hiipivää kylmyyttä paetakseen.

 

Mutta nyt näen ruosteisen kuun. Ja mistä ihmeestä nämä biisit kumpuavat? Kotikaraokea. "Lämmin ilta, maalattu suu, mmm. Mansikalta se maistuu..."