<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Näin aamun viimeisessä unessa herra Luonnonvoiman kännäämässä. Kamala painajainen. Kun hän hivenen myöhemmin soitti, olin jo alitajuisesti hänelle vihainen. Samalla kun hän joutavalla länkytyksellään (no ei oikeasti, hän tahtoi keskustella Riesa-volvon talvirenkaista) esti minua pukeutumasta, myöhästyin bussista. Jonka jälkeen myöhästyin tietysti junasta ja matka kesti kymmenisen minuuttia pidempään kuin olisi optimiaika. Olen minäkin vihapää, piti oikein asiakseen soittaa Luonnonvoimalle takaisin ja haukkua littanaksi. Piti sitten päästä pilaamaan jonkun päivä. Inha akka iski taas.

Töissä myös esihenkilön naama oli rutussa. Budjetti ja QBR raportti painavat päälle. Amerikkalainen kvartaalitalous on ihana, stressi iskee vähintään aina kolmen kuukauden välein. Kerroin että menen tekemään vuoden sosiaalisen visiitin yhden tärpeellisen yhteistyökumppanimme iltapäiväseminaariin. Vastaus oli aika tyly: "Ei sinne mikään pakko ole mennä. Kävisivät he meillä useammin."

Yritä siinä sitten selittää, että kyseisen firman suorittava paperia pyörittävä porras ei pääse tiskinsä äärestä minnekään. Heidän esihenkilönsä meillä käyvät ja tapaavat muutkin asiakaat. Tämä kerran vuodessa järjestettävä seminaari on ainoa tilanne, jossa hallinnollinen henkilökunta tapaa eläviä asiakkaita. On siis kohteliasta ilmestyä paikalle ja seminaarin jälkeen pidellä hetkinen viinilasia kätösissään. Ja haastella mukavia. Tuli vaan sellainen olo, mitä tässä mitään sosiaalisuuspisteitä keräämään, mennään vaan samalle paskalinjalle kuin kaikki muutkin.

Mukavista haastelusta tuli mieleen, että minä olen välillä aika hyvä tässä sosiaalisuuspelissä. Välillä sitten kyllästyn, ja on pakko vetää piuhat irti ja puhelimet kiinni. En varmaan ole mikään maailman helpoin kaveri. Ikinä tiedä millä tuulella olen.

Naamarutuista tuli vielä mieleen, että silmänympärysvoide on ollut jo parisen viikkoa loppu. Miksi kaikki hyvät maksavat niin paljon? Silmien alla kassit kasvavat ja rypyt lisääntyvät huimaa vauhtia. Eikä uutta voi ostaa ennen kuin ensi kuussa. Talous on himppasen huonossa hapessa, on tässä ollut näitä pakollisia hankintoja, alkaen vessapaperista ja pyykinpesuaineesta. Punaiset kengät menevät varmaan jonnekin ensi vuoden puolelle.