<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Sormet kutisevat. On taas se aika vuodesta, jolloin atoopikon elämä alkaa muuttua helvetiksi. Jopa tällaisen paremmin voivan atoopikon sormet aukeilevat, kun allerginen ihottuma iskee niihin koko rahan edestä. Ei voi nukkua, kutinaan herää, kortisoni kuluttaa ihon paperinohueksi. Ja ihottuma näyttää rumalta. Onnekseni minulla sitä ei ole kuin käsissä. Ja onnekseni minun ei tarvitse näyttää söpöltä. Nyt ei nimittäin tunnukaan siltä.

 

Unesta ei saanut puhua, tai sen pituudesta. Okei, seuraava aihe.

 

Olin saanut eilen illalla faksin, soittivat vastaanotosta. Se teki minut onnelliseksi. Saan jälleen yhden ryhmän dinnerille Düsseldorfissa. Hyvä minä. Onneksi kyseessä on ravintola, jonka kanssa olen tehnyt yhteistyötä jo useamman vuoden. He tietävät mitä tahdon, ja minä tiedän mitä heiltä saa. Parasta italialaista Saksan maalla, tai ainakin Dussultorffissa. Olisi kiva joskus itsekin päästä käymään siellä, mutta tähän saakka olen saanut tyytyä tuliaisiin, Killepiziin nimittäin.

 

Killepitz on Jägermeisterin tapaista tahmeata alkoholia, joka tyydyttää tällaisen vanhan monityydyttämättömän rasvahapon elämää makeuden, alkoholin ja yrttisen maun yhdistelmällä. Valittettavasti en löytänyt juoman kotisivua, sellaiseenkin joskus olen törmännyt. Ei kuitenkaan sovellu kaikille. Raportteja on tullut muun muassa vessanpönttöön tipahtaneista puhelimista, salamista sängyssä, avoinaisesta hotellihuoneen ovesta.